torstai 4. elokuuta 2016

Gingacon

Vapautin Gingaconin tähden yhden päivän koirahommista, mikä teki yllättävän pahaa, kun samana päivänä olisi ollut ihan vieressä tarjolla kahdet kisat samana päivänä. Muuten koirakisat olisivat saattaneet viedä jälleen kerran voiton, mutta Gingacon veti pidemmän korren lähinnä siksi, että menin pitämään sinne ohjelmaa, joka oli jälleen minulle se tuttu ja turvallinen tietokilpailu.

Juna lähti aamulla sen verran aikaisin, että olin paikalla suunnilleen pari tuntia ennen conin alkua. Ensin suunnistin Google Mapsin avulla conipaikalle ja yllättävää kyllä, se löytyi melko pienellä vaivalla. Luppoaikaa oli reilusti, joten lähdin vielä takaisin keskustan vilinään testaamaan paikallisia kahviloita ja törsäämään niihin ihan liikaa.

Kellon lähestyessä yhtätoista lähdin uudelleen suunnistamaan Monitoimitaloa kohti. Ehdin ennen avajaisia hieman tutustumaan paikkaan - tai ainakin paikallistamaan, että missä tulisin tietokilpailun pitämään. Avajaiset olivat nopeasti ohi, joten ehdin vielä valmistautua hyvin tietokilpailun pitämiseen. Tai valmistautuminen oli lähinnä A4-papereiden leikkaamista kahteen osaan.

Conin järjestäjiltä olisin tosin toivonut hieman parempaa infoa ohjelman pitäjiä kohtaan. Lähetin ohjelmahakemuksen joskus helmikuussa ja kuukauden jälkeen sain vahvistuksen siitä, että se oli vastaanotettu. Minulle ei kuitenkaan missään vaiheessa ilmoitettu, että se oli hyväksytty. About viikko ennen koko tapahtumaa Kiatsu kirjoitteli naamakirjan puolella, että olen näemmä menossa pitämään tietokilpailua coniin- ja kappas, niinpä näkyi. Tieto oli laitettu conin sivuille, mutta en itse ollut saanut asiasta mitään ilmoitusta, mikä oli mielestäni melko omituista. Järjestäjän puolesta aika suuri luotto ohjelman pitäjää kohtaan, nimimerkillä vielä viikko ennen conia arvoin, osallistuako vaiko eikö, mutta kun minut oli laitettu ohjelmanpitäjäksi ja conin ohjelmatarjonta näytti jo valmiiksi suppealta, niin päätin lähteä.

Sain tällaisen hienon ja kadotin sen kun kävin ostamassa läheisestä siwasta miniporkkanoita, hyi minua

Itse  olen tapahtumia järjestäessä tottunut varmistamaan, että tapahtuman kannalta tärkeät henkilöt (kuten vaikka tuomarit tai talkoolaiset) ovat varmasti tulossa paikalle ja tuntevat olonsa tervetulleeksi. Ja ei, en tarkoita, että olisin ollut tapahtuman kannalta tärkeä henkilö, mutta en itse järjestäjän roolissa uskaltaisi luottaa siihen, että helmikuussa hakemuksen laittanut henkilö, josta ei ole kuulunut mitään hakemuksen laittamisen jälkeen, ilmaantuu kesäkuussa tapahtumapaikalle. Joku yhtään enemmän hutilus olisi voinut jättää saapumatta.

Tietokisaan osallistui yllättävän paljon porukkaa ja mahduttiin nippa nappa kilpailulle varattuun tilaan, mutta eipä ilman ennakkoilmoittautumista voi ennustaa, kuinka paljon ihmisiä tällainen vetää. Kynät loppuivat kesken, mutta onneksi infopisteeltä liikeni lisää, mutta seuraavalla kerralla täytynee laittaa jo valmiiksi ohjelmahakemusta tehdessä, että oma kynä mukaan. Osalla tosin olikin oma kynä, peukku sille!

Kysymyksien keksiminen oli taas kerran melko vaikeaa, kun porukkaan mahtuu aina melko monenlaista osallistujaa, joiden tietotaso vaihtelee paljon, enkä halunnut tehdä kysymyksistä liian vaikeita, mutta toisaalta ei olisi ollut kivaa sekään, jos kisa olisi ihan läpihuutojuttu. Päätin rajata kysymykset vain GNG-aiheisiksi ja pyrin tekemään monipuolisia kysymyksiä, joihin lähes kaikkiin löytyisi vastaukset sekä animesta että mangasta.

Tietokilpailuun osallistui hyvä porukka, kukaan ei nähdäkseni luntannut ja kaikki saivat kysymyksistä hyvin selkoa, vaikka varoittelinkin lausuvani hahmojen nimet päin puuta, sillä tapaan lausua ne kirjoitusasun mukaisesti. Tarjouduin kyllä tavaamaan hahmon nimen kirjain kirjaimelta, jos joku ei saisi selvää, mutta tällä kertaa moiseen ei ilmeisesti ollut tarvetta. Kiitos osallistujille, teille oli kivaa vetää ohjelmaa!

Joka tapauksessa tarjolla oli tällaisia kysymyksiä tällä kertaa:

1. Mikä on Ginin äidin nimi?
2. Minkä vuoksi Akakabutosta kasvoi jättiläinen?
3. Mitä Akamen nimi tarkoittaa suomeksi?
4. Mitä Gin söi koulutuksensa ajan?
5. Millä Daisuke maksoi jousipyssynsä asekauppiaalle?
6. Kumpi voitti Ginin ja Sniperin välillä käydyn kaksintaistelun Shikokussa?
7. Kuka on Jaguarin isä?
8. Miten Kurojaki kuoli?
9. Mistä Harppuunakarhu oli kotoisin?
10. Kuka hahmo kuoli hukuttaessaan Mosan?
11. Kuinka monta pentua Benillä ja Crossilla oli?
12. Minkä rotuinen Hakuro oli?
13. Mikä Hidetoshi oli ammatiltaan?
14. Mitä hahmoja on 11. mangapokkarin kannessa?
15. Missä mangan osassa tai animen jaksossa Oliver esiintyy ensimmäisen kerran?

pysäkille on ilmestynyt töhryjä

Täsmensin ja toistin kysymyksiä pariin otteeseen, mutta osallistujat olivat nopeita vastaajia ja kisa oli ohi about puolessa tunnissa. Kisa alkoi kahdeltatoista ja ilmoitin palkintojenjaon olevan Ginga Roomissa yhdeltä.

Vastauksien tarkistamisessa tulikin aivan järkyttävä kiire ja muutamaan ensimmäiseen paperiin kirjoitin väärien vastauksien kohdalle oikeat vastaukset, mutta todettuani, ettei aika riitä tekemään samaa jokaiselle paperille, tyydyin tekemään vain oikein- tai väärin-merkinnän. Tällä kertaa kukaan ei yltänyt täysiin pisteisiin, mutta parhaat taisivat muistaakseni olla 13,5 & 14 pojoa. Palkitsin kolme parasta ja palkinnoiksi lähti ties miten pitkään minulla lojuneet tuplakappaleet Orionin 1 & 2 osista sekä Weed-taidekirjan suomijulkaisu.
paikallisen nuokkarin seinältä löytyy
tällainen söpö

Vaikeimmiksi kysymyksiksi osoittautuivat numerot 9. ja 14. sekä 15. Toiseksi viimeiseen kysymykseen ei tainnut tulla yhtäkään oikeaa vastausta ja viimeiseenkin kysymyksen oikeat vastaukset olivat aika harvassa. Ehdoton päivän piristys oli kyllä erään osallistujan vastauspaperi, jonka mukaan Daisuke maksoi jousipyssyn oravannahoilla, Hakuro oli rodultaan englanninlintukoira ja Hidetoshin ammatti oli seppä. Eikä tämä osallistuja hakenut palkintojenjaossa vastauspaperiaan takaisin, joten sain pitää sen - eikä se muuten päätynyt roskiin saati paperinkeräykseen.

Tietokilpailun jälkeen lähinnä hengailin sekä osallistuin Äffän pitämälle hyeenaluennolle ja seurailin myös Weed-animen pölhöimpiä hetkiä, mutta suuri osa päivästä meni pitäessä Kiatsua ajan tasalla conikuulumisista. Conin ohjelmatarjonta jätti vähän kylmäksi, jokin Ginga-aiheinen paneeli tai muu vastaava olisi ollut mielestäni enemmän kuin tervetullut, mutta ilmeisesti tämä(kin) tapahtuma järjestettiin melko pienellä porukalla ja ainakin jokin ohjelma taisi peruuntuakin, joten varmaan nämä yhdessä selittävät ohjelman vähyyttä.

Vielä ennen conin loppua kävin ostoksilla ja kirin Weedin suomijulkaisua kiinni kymmenen pokkarin verran. Muutama osa jäi vielä kirittävää, mutta halusin päästä kotimatkalle inhimillinen määrä tavaraa mukanani. Iltabileet jäivät kokematta, sillä juna ei odottanut. Minä matkapahoinvointiin taipuvainen luin jo muutaman pokkarin Weediä junassa ja olipa hyvä, etten ostanut niitä ilmestymistahdin mukaan. Jösses, että olisi ollut rasittavaa pokkari toisensa jälkeen odotella, että milloin meidän päähenkilö ehtii auttamaan edeltäjäänsä. Ahmin siis lähes kaikki sotakoirien ajalle sijoittuvat osat putkeen.

Vuoden ensimmäinen postaus ja vieläpä alle kaksi kuukautta myöhässä aikataulusta, skumppaa kaikille!

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Raakaa vai ei?

Back in the business again.

TÄMÄ POSTAUS SISÄLTÄÄ RAAKOJA TAI VÄHÄN VÄHEMMÄN RAAKOJA KUVIA ANIMESTA. 

Viime aikoina kommentoin erästä Kiatsun kirjoittamaa tekstiä aiheesta Akakabuton kukistaminen Weedissä. Kommenteissa tuli esille GNG:n raakuus ja se, kuinka se tässä(kin) asiassa menee GDW:n ohitse. Puolestaan tänään törmäsin samaisessa blogissa kommentteihin, joiden mukaan GNG olisi GDW:tä raaempi. Onko?

Yllätyksellisesti se on mielipidekysymys. Oma mielipiteeni, josta tässä puhun, pohjautuu lähinnä animeen. Se ei tarkoita, ettenkö olisi mangaa lukenut. 

Itse en osaa mieltää moniakaan Hopeanuolen tapahtumia raa´oiksi. Seivästetyt Igat tai Kogat sekä muut itsemurhat, Madaran tallomat koirat tai Kurojakin heiluminen sirpin kanssa eivät tunnu pahoilta. Sama koskee monia muitakin asioita, jotka tapahtuvat koirille. En osaa ajatella sarjoissa koirille tapahtuvia asioita erityisen raakoina, ne ovat "vaan" koiria ja tuntuvat tappavan toisiaan molemmissa sarjoissa minkä ehtivät.


Oikeastaan kaikki GNG:n jossain määrin jännäksi/raa´aksi luokittelemani kohtaukset tapahtuvat animen alkupäässä, jossa on vähemmän koiria, mutta enemmänkin ihmisiä ja punakypäriä. Nämä kohtaukset ovat suurimmaksi osaksi takaumia, poikkeuksen tekee kohtaus, josa Akakabuton pentu tunkeutuu mökkiin ja tappaa kaksi metsästäjää. Tätäkin kohtausta on tosin sensuroitu melkoisesti ja kohtauksesta häviää kaikki jännä siinä vaiheessa, kun Gin pomppii lumihangessa ja räksyttää kuin naapurin rakki. Toisaalta, mielestäni roiskuva veri ei muutenkaan ole se the-juttu, jonka pitäisi löytyä kaikista hurjemmista kohtauksista.

Joka tapauksessa takaumat ovat molempien sarjojen - myös Weedin tekijöiltä onnistuneet hyvin. Hopeanuolessa käytetty räikeänpunainen veri näyttää useimmiten tyhmälle ja vie uskottavuutta (kyllä, jopa vanhojen animesarjojen kohdalla katsoja voi kokea näin) joten mustavalkoiset takaumat pelastavat tilanteen mainiosti. Tarkoittanen siis aivan animen alussa olevaa Goheen kertomusta siitä, kuinka Akakabuto oli rellestänyt jossakin tappaen ihmisiä sekä animen loppupuolelta löytyvää Wilsonin kertomusta Harppuunakarhusta. Weedissä puolestaan tämä punainen väri näyttää jo paremmalta, mutta sekään ei ole välttämättömyys, sillä mielestäni hurjin koirakuolema Weedissä on Tokimunen kuolema, eikä se kohtaus tosiaankaan pyöri verilammikoiden ympärillä. 


Taukaumat ovat siitä kivoja, ettei niissä enää kukaan tiikeriraitainen superkoira voi tulla pelastamaan tilannetta. Molemmat sarjat ovat tehneet näihin raaempiin kohtauksiin sen tyhmän vedon, että aina kun jotain jännempää tapahtuu, niin pian joku (eli useimmiten Gin/Weed) pelastaa tilanteen tai muuten vaan rohkaistutaan ja taustalla alkaa soida reippausmusiikkia, minkä seurauksena jännä tunnelma lössähtää. Yleisesti ottaen tämä elementti puuttuu kohtauksista, joissa on mukana ihmisiä. Tässä vaiheessa lienee paikallaan selventää, etteivät läheskään kaikki ihmisten ympärillä pyörivät kohtaukset ole mielestäni raakoja.

Raakojen kohtausten sensurointia en osaa ajatella mittarina sille, kumpi sarjoista on raaempi. Kohtauksen tunnelma, ympäristö ja musiikki ovat mielestäni tämän asian suhteen paljon keskeisempiä, kuin se, montako litraa roiskuu verta tai montako irtonaista päätä lentää kuvaruudun poikki. Omaan makuuni aiemmin mainitsemani GNG:n kohtaukset ovat oikein onnistuneita, vaikka niistä oikeastaan vain Harppuunakarhun tarina on sellainen, jota en koe sensuroiduksi. Goheen kertomassa tarinassa verta ei näkynyt yhtään ja Akakabuto teilasi tässä esiintyneen ihmisen melko nätisti, eihän ruudussa näkynyt kuin karhun huitaisu ja maassa makaava mies, jonka jälkeen kohtauksen pääroolin saikin jo karhun loittoneva takapuoli. Myöskään metsämökki-kohtauksessa näytetty, kuinka Akakabuton pentu teki metsästäjistä selvää jälkeä, vaan vasta myöhemmin kuvataan kuolleita metsästäjiä, joista näkyy lähinnä verta vaatteiden päällä. Hurjaa.

Myös Weedissä kohtausksia on sensuroitu paljon, mutta yleisesti ottaen Weedissä raakana pitämäni kohtaukset ovat onnistuneempia kuin Hopeanuolessa. Pidän raakana kolmosjakson alussa olevaa kohtausta, jossa hirviö tappaa mopopojan, vaikkei itse tapahtumasta näytetä oikeastaan mitään. Toinen tällainen kohtaus on tarina Hougenin ja Genban menneisyydestä. Tämä tarina oli pidempi, kuin takaumat yleensä, mutta mielestäni se on julma vasta siinä vaiheessa, kun veljekset tappavat (ja söivät?) omistajansa. Tästäkään ei päästy näkemään oikeastaan mitään, mutta ei se kohtauksesta sen huonompaa tee. Lisäksi myös nelosjakson tarina, jossa valotetaan hirviön taustoja, on myös jokseenkin julma, vaikka siinäkään ei veri lennä, mutta kerronnaltaan ja tunnelmaltaan kohtaus on oikein onnistunut. Fiilis ratkaisee.

Itse asiassa voisin sanoa olevani helpottunut, etteivät kummankaan sarjan piirtäjät ole yrittäneet tehdä näistä vähemmän sensuroituja. GNG:n taso näiden suhteen on jo nähty ja Weedin teossa käytössä ollut pikkubudjettikin pääsi helpommalla, kun turvauduttiin tähän ratkaisuun.

Toisaalta, Weedin ykkösjaksossa ollut kohtaus, jossa Oun soturit taistelevat hirviötä vastaan, on mainitsemisen arvoinen. Siinä on kohtaus, joka on mielestäni Weedissä raa´aksi kohtaukseksi oikein onnistunut, mutta jota ei kuitenkaan ole sensuroitu suuremmin, vaan katsojalle näytetään selvästi, kuinka hirviö nappaa palan juuri teilaamastaan koirasta. Kirsikkana kakun päällä, tässä kohtauksessa on tunnelma kohdallaan, eikä kukaan superkoira edes Smith tupsahda paikalle pelastamaan tilannetta. Lisäksi Weedissä on enemmän myös henkisesti raskaita kohtauksia, joita Hopeanuolesta ei niinkään löydy. Tällainen on mielestäni esimerkiksi Genban saama aivovaurio sekä kohtaus, jossa Hougen päätyy tappamaan veljensä. 


Battouga myös jakaa mielipiteet, sillä monien mielipiteiden mukaan Weedissä nähdään sensuroitu ja niin sanotusti lällympi versio tästä hyökkäyksestä. Oma mielipiteeni on oikeastaan täysin päinvastainen. GNG:ssä battouga näyttää rehellisesti sanottuna tyhmälle, mikä hieman latistaa tunnelmaa, etenkin kun hyökkäys on suuressa roolissa lopputaistelussa sekä Akakabuton kuolemassa. Eikä hyökkäys edes näytä hurjalta. Kohtauksessa, jossa Riki opettaa hyökkäyksen Ginille, molemmat vain hipaisevat karhua ja kaikki muu on väkkäränä pyörimistä. Akakabuton kukistuksessa ei puolestaan näy muuta kuin säde, joka halkaisee pään, joka pomppaa ilmaan kuin raketti. Weedissäkään itse hyökkäys ei näytä mitenkään hurjalta, muttei kovin tyhmältäkään ja itse koen raaempana sen, kun näytetään, millaiset vammat hyökkäys aiheuttaa vastustajan pääkoppaan, ennen kuin posahtaa. Ainakin villisian- ja viimeisessä jaksossa myös Hougenin nupissa rusahtelee ikävästi battougan jälkeen.

Kokonaisuudessaan molemmista löytyy raakoja kohtauksia, vaikka koirien väliset kahinat eivät juuri hetkautakaan. Weedin osalta koen raa´at kohtaukset kuitenkin pahemmiksi, sillä sarjassa käsitellään raskaita asioita ja vihollisiakin kuvataan vähän syvällisemmin, jolloin niistä tulee esille inhimillisiä piireitä. Niin hirviön kuin doggiveljestenkin menneisyyttä ja ajatuksia purettiin ihan jopa animessa asti, kun taas Akakabuto ja muut karhut pysyivät koko sarjan ajan katsojalle melko mitäänsanomattomina tyyppeinä. Mangassa nuo taisivat jotain jo puhuakin, mutta eivät silti missään määrin yltäneet samalle viivalle kuin nämä Weedissä esiintyneet pääpahikset.

Kuvat ovat peräisin Gingapediasta. 

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Tekeekö muiden suhtautuminen Weedistä ärsyttävän?

Törmäsin tässä taannoin naamakirjan puolella olevan Hopeanuoli-ryhmän keskusteluun, jossa arvosteltiin Weediä hahmona. Tämän keskustelun tason vuoksi en viitsinyt kommentoida siihen yhtään mitään. mutta sain kuitenkin inspiraation avautua tästä aiheesta tänne blogin puolelle.

Yleisimmät syyt Weed-inholle ovat jo tuttua juttua. Weed on tyhmä piipittäjä, kun ei tapa vihollisiaan. Weed on liian täydellinen ja tekopyhä nössö, joka lisäksi kerjää huomiota kailottamalla kaikille olevansa ylipäällikön poika. Weed ei osaa tappaa tai ajatella realistisesti. Gin on paljon parempi!

Aloin miettimään, että onko Ginin paremmuudelle oikeasti jotain yleispäteviä syitä, jotka tekevät siitä niin älyttömän hyvän? Jotain muutakin, kuin se, että tämä raitapaita nyt sattuu olemaan se nostalginen juttu, josta kaikki lähti liikkelle? Pieni pohdintatuokioni päättyi siihen, että tämä lienee se olennaisin syy. Weediä kritisoidaan paljon sen vuoksi, ettei se tapa, mutta kuinka monta vihollistaan Gin on oikeastaan tappanut?
"Sniper, saat vielä yhden mahdollisuuden!" Miksi Weedin antamia mahdollisuuksia ei ymmärretä?

Niinpä niin. Paras kaikista on jättänyt itsekin lukuisia hahmoja eloon, kuten esimerkiksi Kurojakin ja Sniperin, jonka eloonjättämiselle ei ollut edes mitään varsinaista syytä. Sniperistä oli haittaa jälkikäteen, sillä se ehti surmaamaan useamman koiran ennen kuin sen oma tie viimein päättyi. Mikä tässä Ginin päätöksessä oli sitten niin hienoa ja realistista? Miten se eroaa siitä, kun Weed päättää jättää jonkun henkiin? Olihan tässä se hienoinen ero, että kumpikaan näistä hahmoista, jotka Gin armahti, eivät edes anoneet armoa, tosin kuin useimmat niistä, jotka Weed päättää jättää henkiin.

GNG-mangan susiosan olen lukenut tasan kerran ja sieltä mieleeni muistuu vain yksi Ginin tappama hahmo, Juga. Mielestäni se ei tee Ginistä yhtään sen parempa hahmoa, jos se on päästänyt yhden hullun pois päiviltään battougalla. Tosin Juga oli muutenkin sen verran vaikea vastustaja, että tuskin kukaan olisi saanut sitä "nätisti taistelemalla" siihen kuntoon, kuin missä esimerkiksi Hougen oli armoa anellessaan. Sama tilanne olisi voinut olla Akakabuton ja P4:n kanssa, mutta ne lukeutuvatkin sitten ihan omaan kastiinsa, eikä niiden tuominen tähän vertailuun tuo mitään konkreettista, sillä näiden vihollisten osalta Gin ja Weed toimivat samoin periaattein.

Animea katsoessani (ja toisinaan myös mangaa lukiessa) huomaan, kuinka isään ja poikaan suhtaudutaan eri tavoin. GNG:ssä on ihan okei, että jätetään vihollinen henkiin, mutta Weedissä tuntuu olevan yleinen käsitys, että viholliselta henki pois, aneli se sitten armoa tahi ei. Kun Gin oli voittanut Kurojakin, muut kysyivät, että mitäs nyt ja totesivat, että Gin päättää. Kun Rocket veljineen oli selätetty, Jerome ja muut olettivat automaattisesti, että venakkoveljekset tapettaisiin, kunnes Weed puuttui peliin. Niin, yleensä komentaja puuttuu laumalaistensa tekemisiin, jos heidän päätöksensä eivät miellytä.

Miksei Ginin päätöksistä synny samanlaista reaktiota? ( + Miksi GNG:stä löydy yhtä tyhmännäköistä kohtausta?)

Kun Gin armahti Kurojakin, joka pian sen jälkeen jätti pentunsa, joku laumasta (oliskohan ollut Kurotora?) tokaisi, että se olisi pitänyt tappaa. Tähän Gin tokaisi, että heidän vihollisensa on Akakabuto ja homman puiminen jäi siihen. Sniperin eloon jättämistä kukaan ei puolestaan kyseenalaistanut mitenkään. Weedin osalta puolestaan ihmeteltiin milloin Rocketin, milloin Lectorin & Thunderin, milloin Hougenin eloonjättämistä. Etenkin Weediä kritisoidaan sen vuoksi, että se päätti jättää Hougenin eloon, mutta Ginin kanta asiaan oli täysin sama, kuin Weedilläkin. Tietysti anime on voinut antaa sen kuvan, että Gin olisi oikeasti halunnut tappaa Hougenin, mutta noin muuten en Weedin kritisointia tämän asian osalta ymmärrä.

Useimmiten myös Ginin henkiin jättämät viholliset (mm. Sniper & Hougenin alainen, jonka Gin päästi menemään, joka sitten kertoi pomolleen Ginin & tämän kenraalien olinpaikan) ovat aiheuttaneet harmia sen jälkeen, kun Gin on päättänyt jättää ne henkiin. Weedin osalta näihin törmää paljon vähemmän ja esimerkiksi Rockettiin luottaminen selvästi kannatti. Harmi, että anime ei ole tässä(kään) asiassa Weedin puolella, kun se antaa ymmärtää, että Lector ja Thunder hyökkäisivät vielä toisenkin kerran.

Weedissä tehdään aina melkoinen numero siitä, kun Weed päättää jättää vihollisensa henkiin. Animen TOP5 ärsyttäviin asioihin kuuluvat ehdottomasti ne "WEEDO KUIS NYT NÄIN!!??" älähdykset, joita koirat päästävät kuorossa kun Weed kieltää tappamasta vihollisia. Eivätkä Sniper tai Kurojaki ihmetelleet sitä, kun ne jätettiin henkiin, mutta Weedissä viholliset ihmettelvät itkua tihrustaen, kuinka Weed on niin ihmeellinen ja jalo heidän henkensä säästämisen johdosta.


Pointti tais nyt olla, että molemmat jättävät yhtä lailla vihollisiaan eloon, eikä Ginin päätökset useimmissa tapauksissa ole sen viisaampia kuin Weedinkään, ehkä voisin jopa kehaista Weedin päätöksiä viisaammiksi. Muiden suhtautuminen saattaa vaikuttaa siihen, miksi juuri Weed päätöksineen saa sen ärsyttävän hahmon maineen. GNG:ssä moista ihmettelyä ja kyseenalaistamista ei ole nimeksikään.

Niin ja kuvat löysi tiensä tänne ihan vaan Googlen kuvahaun tuloksina.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Piirretyn puolesta

Hyvää tätä vuotta kaikille!
21.2 blogiin iski lähes kahdensadan kävijän ryntäys jostain, eikä bloggerikaan kerro, mistä. Höh. Muuten on ollut hiljaista, koska allekirjoittanut on ollut tämän blogin osalta taas vähän vähemmän aktiivinen.

Asiaan. Tällä kertaa aiheena GDW-animen piirrosjälki! ( & puolustuspuhe sille?)

Muistan olleeni joskus todella kriittinen sen suhteen, millaiselta animen piirrosjälki näytti. Koirien tyhmät ilmeet, mittasuheiden olemattomuus ja hahmojen onneton liikkuminen (kuten kuuluisa pupujuoksu) pistivät silmään usein ja näiden seikkojen vuoksi jaksoin aina olla kiroamassa tämän sarjan animeversiota alimpaan maanrakoon.

Nyt olen jälleen (muutaman vuoden tauon jälkeen?) katsellut animea ja ihmettelin, kuinka piirrosjälki ei enää aiheuttanut inhoa tai kiroamista samaan tapaan kuin ennen. Ehkä olin varautunut paljon pahempaan tai sitten olen vain aikaisemmin ollut liian kriittinen. Odotin koko ajan, milloin tulevat ne animen kauhunhetket, jolloin tekee välittömästi mieli sulkea silmät, laittaa GDW pois ja vaihtaa se edeltäjäänsä GNG:hen, joka on animena(kin) varsinainen mestariteos. Ei sellaisia hetkiä kauhunhetkiä sitten tullutkaan, ainakaan piirrosjäljen osalta. Myötähäpeää aiheuttavista kohtauksista en kuitenkaan sano mitään.

Jakso 1 - tykkään
Jakso 3 - en tykkää
Toki valehtelisin, jos väittäisin, etteikö silmään olisi pistänyt mikään asia. Kyllä pisti. Esimerkiksi koirien juoksemistyylit tai anatomiavirheet, mutta enää en esimerkiksi jaksanut kiinnostua siitä, kuinka hölmö ilme kenelläkin missäkin kohtauksessa on. Suuri osa noista kammottavista ilmeistä tulee pause-nappulaa rämpyttämällä, joihin ei katsoessa kiinnitä juurikaan huomiota, en ainakaan minä. Olen tajunnut suurimman osan Weedin kaameista kuvakaappauksista vasta jälkikäteen, kun joku on laittanut pause-rämpyttelynsä tuloksen nettiin. Vasta sen jälkeen olen kohtausta x katsoessani tajunnut, että hei tuossahan tosiaan tyypillä pullistuu silmät puolen sekunnin ajaksi tai että kylläpäs se nyt katsoo tyhmästi kieroon.

Saattaa olla, että aikoinaan odotukseni olivat korkealla, koska GNG-anime oli niin kaunista katseltavaa. Paljon myöhemmin valmistuneelle Weedille taisin siinä yhteydessä asettaa todella kovat odotukset ja vaatimukset, joten olihan se pettymys, kun asia ei ollutkaan ihan niin ja silmä ei ollut tottunut sellaiseen, kuin miltä Weed-anime näytti. Muistan, miten oudolta Weed-anime näytti, kun katsoin sitä ensimmäisen kerran. Olin katsellut GNG:tä vuosia, eikä silmä ollut tottunut samanlaiseen tyyliin, kuin millainen Weed-anime oli. Katsoessani animea ensimmäisen kerran, pyörittelin silmiäni erityisesti alkutunnarin kohdassa, jossa Weed juoksee kunnon tök-tök-tök-juoksua (kohta, jossa Weedin yläpuolelle ilmestyy kenraalien sun muiden päänuppeja). Silloin ajattelin (vai sanoinkohan peräti ääneen?) itseäni lohduttaakseni että alussa tämä voi näyttää oudolta, mutta kyllä tähän tottuu aivan varmasti.

Olin oikeassa, vaikka se tottuminen omalta osaltani veikin reilu kahdeksan vuotta.

Jakso 8 - en tykkää
Jakso 10 - tykkään
Suuri osa Weed-animen piirrostyylin inhostani johtui varmasti siitä, ettei kaikkien piirtäjien jälki miellyttänyt. Esimerkiksi jaksot 10 ja 12 ovat mielestäni suoranaisia mestariteoksia, kun taas sarjan toinen jakso on jotain aivan järkyttävää. Lisäksi on jaksoja, jotka ovat pääpiirteissään kaunista katseltavaa, mutta niissä on joitakin kohtia, jotka eivät miellytä. Tällaisia jaksoja ovat valtaosa koko sarjasta, kuten jaksot 1, 4, 5-6,  9, 11, 13-15, 17, 19-24. Näitä voi hyvällä omatunnolla sanoa onnistuneiksi jaksoiksi, vaikka niistä löytyisikin muutamia pupujuoksenteluja, hoopoja ilmeitä tai muita huolimattomuuksia. Sitten taas jaksot 3, 7-8, 16 ja 18 ovat sellaisia jaksoja, joiden piirrostyyli ei kokonaisuudessaan miellytä, vaikka niissä ei sen suurempaa vikaa olisikaan.

Olen siitä huono arvostelemaan tai ilmaisemaan mielipiteitäni, että tässä asiayhteydessä en osaa tarkalleen ottaen määritellä, mikä en tykkää-piirrosjäljessä oikeastaan mättää. En, vaikka kokoaisin vierekkäin kuvat molemmista, kuten jo olen tässä tehnytkin. Säälittävää, sillä olen aina ollut sitä mieltä, ettei kriikkiä tulisi antaa ilman parannusehdotuksia. Ehkä tässä on vaan kyse siitä, että kymppijakson Weed vastaa parhaiten omia ajatuksiani ja kokemuksiani siitä, miltä Weedin tulisi näyttää. Ykkösjakson Weed ei eroa tästä omaan silmääni kovinkaan pahasti, mutta kolmos- ja kasijakson Weedit ovat jo aika eri maata tämän ihanteen kanssa. Tietysti myös Takahashin versio Weedistä vaikuttaa useimpien mielikuvaan siitä, miltä Weedin tulisi näyttää ja millainen Weed puolestaan näyttää tyhmälle ja on suorastaan ruma.


Jakso 6 - tykkään
Jakso 16 - en tykkää

Weediä on helppoa käyttää esimerkkinä, sillä se näkyy ruudussa kiitettävästi olemalla mukana joka jaksossa ja useimmissa kohtauksissakin. Weed kasvaa, taistelee, juoksee, puhuu, hyppää, syö, yllättyy, itkee, nauraa, kävelee, pyörii ja ties mitä. Tämä mahdollistaa sen, että jokaisen piirtäjän versio Weedistä voi näyttää melko erilaiselta, kun hahmo ei vaan möllötä paikoillaan. Omaan silmään on osunut eroavaisuuksia myös esimerkiksi Tesshinin, Jeromen ja GB:n osalta, kun taas Hougen, Mel, Hiro ja monet molossit tuntuvat näyttävän aina samanlaisilta jaksosta riippumatta. Eivät edellämainitutkaan  "aina samanlaiset hahmot" varmasti aivan identtisiä joka jaksossa ole, mutta niistä ei myöskään löydy silmiinpistäviä eroavaisuuksia eri jaksojen välillä.

Tekstin ei ole tarkoitus sanoa, etteikö Weed-animen piirrosjälkeä saisi arvostella, sillä taisin itsekin haukkua sitä ensimmäiset viisi vuotta. Eikä se nytkään täydelliseksi ole muuttunut, mutta mielestäni se ei myöskään ansaitse kaikkea sitä p*skaa, joka sen niskaan on kaadettu. Kaameiden kuvakaappausten löytäminen on mukavaa, vaikken olekaan hyvä etsimään niitä. Mielestäni on vaan typerää arvostella animea sen pohjalta, jos on onnistunut pause-nappulaa rämpyttämällä löytämään sieltä jotain haukkumisen arvoista. Tuskin ne kaameat kuvakaappaukset, jotka näkyvät ruudussa sekunnin murto-osan, kenenkään katselukokemusta pilaavat. Eivät ainakaan minun.



Kamera on tavallaan kuin koiranomistajan pause-nappi, silläkin saa ikuistettua hoopoja ilmeitä, jos välttämättä haluaa.

Weed-animen kuvat napattu Gingapediasta, toivottavasti se ei ole kiellettyä. Jaksojen nimet kuvien yhteyteen menivät mututuntumalla, jos siellä on virheitä, niin hupsista. Alin kuva on tulos omasta kameranrämpyttelystä.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Tarun päätös

Vain toistaiseksi. Ddellisessä postauksessa mainitut ovat jo yhdeksänviikkoisia, kolme suuntasi viime viikolla jo maailmalle. Olipa hölmöä katsoa edellistä kirjoitusta, jossa on kuva vastasyntyneistä naperoista, nyt ne ovat jo melkoisia tonnikeijukaisia. Harmittaa, kun en ehtinyt päivittelemään pennuista sen parempaa kasvutarinaa tänne, aika ei vaan anna periksi.

Kiitokset jälleen nimiehdotuksista! Tästä päätellen voin varmaan jatkossakin luottaa blogiin nimien kerjäämisen suhteen. Alla pennelit syntymäjärjestyksessä.


AFROMINES YUME WA YUKIWA
Hän syntyi ensimmäisenä ja oli loppujen lopuksi pentueen pienin. Kokoero sisaruksiin ei kuitenkaan ollut niin merkittävä, että olisi tarvinnut huolestua. Kun pennut olivat vielä alle kolmeviikkoisia, ajattelin, että tässä on oikein hiljainen ja nössö pentu, kuten Weed. Mitä vielä! Kun vauva kasvoi, siitä kuoriutui oikea hirmuriesa! Mittelöivät nelostytön ja uroksen kanssa siitä, kuka herää ensimmäisenä ja kuka simahtaa viimeisenä sekä kuka aiheuttaa eniten sotkua. Ai niin, hän on ainoa, jolla on täysin violetti kieli!

AFROMINES YUME WA YUMEJI
 Porukan Paksu-Bertta. Monet ajattelivat sen olevan hiljainen tossu, joka vaan löllöttelee päivät pitkät. Kyllähän se nukkui paljon, mutta ei suinkaan ollut mikään tossu! Berttis sai mielettömät raivarit, jos joku temusi sen yli, kun sillä oli unet kesken. Bertta kyllä leikki sisarustensa kanssa, mutta se oli astetta rauhallisempi ja viihtyi paremmin omissa oloissaan - tai ihmisten huomion keskellä. Luonteeltaan ehkä sellaisen vanhan ja asiallisen Kyoshiron kaltainen. Tulee kyllä muiden kanssa toimeen, mutta uhraa paljon aikaa omille ajatuksilleen. Ison koon puolesta voisi olla Moss, ei jää helposti alakynteen, mutta toisaalta ei löydy isossa määrin mielenkiintoa temuta toisten kanssa.

AFROMINES YUME WA YUKINA
 Kolmonen viihtyi jo paremmin sisarustensa kanssa. Se ei kuitenkaan ollut niiden joukossa, jotka olivat aina ensimmäisenä paikalla, kun jotain jännää tapahtui. Se oli enemmänkin sellaista mietiskelijätyyppiä. Ruoka, lelut, leikkiminen tai huutaminen eivät olleet elämän ykkösprioriteettejä, vaan oma mietiskely. Siltä se ainakin näytti. Jos joku (yleensä ykkönen..) puri sitä korvasta, niin siitä seurasi loputon rääkyminen. Luonteeltaan tälle on vaikeaa keksiä ketään vastaavaa, kuka Gingassa edes mietiskelee? Kaikki vaan säntäilevät paikasta toiseen hampaat irvessä, paitsi joku Daisuke.

AFROMINES YUME WA YOKOKU
 Nelonen on yhdessä uroksen ja ekan nartun kanssa oikea hirmukolmikko! Tämä roikkui koko ajan jonkun niskassa ja oli ensimmäisten joukossa paikalla, aina kun tapahtui jotain enemmän tai vähemmän jännää. Luonteeltaan se oli alusta asti samanlainen, heräsi ensimmäisten joukossa ja simahti viimeisten joukossa. Gingaan verrattuna tämä voisi olla ehkä Yukimuran kaltainen? Tosin se ei ole katkeroitunut mistään., ainakin toivon niin. Leikkipä se kenen kanssa hyvänsä, niin harvemmin se oli alakynnessä...päinvastoin!

AFROMINES YUME WA YUUZOU
Porukan ainoa uros varustettuna melkoisella ruokahalulla sekä suurella äänenkäytöllä. Hän provosoi aina muita huutamaan ja aloitti kiljumisen ensimmäisenä pitääkseen huolta siitä, että kukaan ei saa nukutuksi. Eläinlääkärin tarkastuksessa huuti silkasta tylsyydestä siihen malliin, että tyttöjen sydänäänien kuunteleminen oli mahdotonta. Leikeissä oli usein niskan päällä ja oli ainoa, joka innostui leikkimään kunnolla Dayan kanssa, kokoerosta huolimatta. Kovasta ulkokuoresta huolimatta pohjimmiltaan mammanpoika. Vauhtia löytyi just sopivasti sen verran, ettei kuvaamisesta tullut yhtään mitään. Tämä on Moss vielä selvemmin kuin Berttis, koska luonteeltaan kuvastaa sitä paaljon paremmin.